Seuraavassa Espoon kristillisen koulun rehtorin Maarit Laakkosen ajatuksia kristillisen koulun toiminnasta ja periaatteista.

Kristillisessä koulussa arjen kristillisyyttä

Maailmankatsomus, arvot ja erityisesti uskonto on monella tapaa henkilökohtainen asia. Törmäämme usein kysymykseen siitä, kenellä on oikeus ja millä keinoin pyrkiä välittämään kasvaville sukupolville maailmankatsomuksellisia asioita. Voimassa oleva lainsäädäntö turvaa tämän oikeuden lapsen vanhemmille, jotka halutessaan voivat valita lapselleen myös muun kuin lähikoulun.

Kristillinen koulu tarjoaa vaihtoehdon niille perheille, jotka haluavat antaa lapsilleen kristilliseen maailmankatsomukseen ja arvopohjaan perustuvaa kasvatusta myös koulussa. Vuosien aikana kristillisissä kouluissa on haluttu muotoilla joitakin periaatteita, joihin opetus- ja kasvatustyössä sitoudutaan, jotta toiminta olisi avointa ja opetus laadukasta.

Luontevaa kristillisyyttä

Kristillisessä koulussa kristillisyys on luonteva osa koulun arkea. Sitä ei korostuneesti tai keinotekoisesti tungeta joka paikkaan. Toisaalta usko, arvot ja maailmankatsomus ovat hyvin kokonaisvaltaisia asioita, jotka vaikuttavat jokaisen ihmisen ajatuksiin, asenteisiin, mielipiteisiin ja valintoihin. Niitä ei voi erottaa irralliseksi lokeroksi, joka otetaan käyttöön vain tietyissä tilanteissa. Arjen kristillisyyttä harjoitellaan vuorovaikutussuhteissa. Esimerkiksi toisen kunnioittamisen ja huomioon ottamisen sekä anteeksi antamisen käytännön harjoitusta on tarjolla runsaasti, sillä sekä lapset että aikuiset ovat keskeneräisiä myös kristillisessä koulussa…

Koulu – ei lasten seurakunta

Koulun perustehtävä on perusopetuksen antaminen oppilaille. Sanaparista ’kristillinen koulu’ paino on sanalla koulu, sillä nimenomaan sitä toiminta on ja pitää olla. Kristillisenkään koulun tehtävänä ei ole evankelioida oppilaita, vaan antaa heille perusopetuksen oppimäärän mukaista opetusta ja kasvatusta kristillisestä arvopohjasta ja maailmankuvasta käsin.

Opetussuunnitelma ja oppiaineiden opetus

Kristillisen koulun opetussuunnitelma pohjautuu valtakunnallisiin opetussuunnitelman perusteisiin (Opetushallitus 2004) sisältäen kaikki perusteissa määrätyt tavoitteet ja sisällöt, mukaan lukien evoluutio-opetuksen, jonka laiminlyönnistä kristillisiä kouluja usein julkisissa keskusteluissa epäillään. Kristillisessä koulussa opetetaan samoja oppiaineita ja samoja oppisisältöjä sekä noudatetaan samaa tuntijakoa kuin muissakin Suomen kouluissa. Opetussuunnitelmassa on kuvattu myös tavallista tarkemmin opetuksen taustalla olevaa maailmankatsomusta ja koulun arvopohjaa sekä niistä nousevia pedagogisia valintoja. Niiltä osin, kuin opetussuunnitelmassa on maailmankatsomukseen liittyviä asioita, ne ovat tavallisen oppiaineksen lisänä, ei korvaavana.

Toimintakulttuuri

Koulun muussa toiminnassa kristillisyys näkyy ja vaikuttaa monin tavoin. Aamunavauksissa on useimmiten hengellinen sisältö, ruokailuun lähtiessä rukoillaan ruokarukous ja murheita, pulmia ja ilonaiheita kerrotaan Jumalalle rukouksessa aina sopivissa tilanteissa muulloinkin tarpeen tullen. Koulun juhlissa ja tapahtumissa on usein hengellistä musiikkia ja muuta ohjelmaa.

Koulun toimintakulttuuriin kuuluu myös yhteisölliset toimintamallit, joita koulussa pidetään tärkeinä. Huolenpito ja toisista välittäminen nousee kristillisestä arvopohjasta. Yksi kristillisyyden tärkeistä perusperiaatteista on toisen huomioon ottaminen ja kunnioittaminen, joita koulussa pyritään kaikin keinoin välittämään. Jumalan luomistyön perusteella jokainen ihminen on mittaamattoman arvokas riippumatta hänen ominaisuuksistaan ja häntä tulee sen vuoksi kohdella arvostaen ja kunnioittavasti. Tähän lähtökohtaan kiinnittyy myös suvaitsevaisuuden periaate.

Katsomustietoisuus ja valinnan vapaus

Kristillisen koulun tehtävä ei ole sitouttaa oppilaita kristilliseen maailmankatsomukseen. Voidakseen tehdä tietoisia katsomusvalintoja, kasvavan lapsen ja nuoren tulee kuitenkin tuntea hyvin ensin oman kasvuympäristönsä lähtökohdat. Pienille oppilaille on tärkeätä saada rauhassa kasvaa ympäristössä, jossa on kodin kanssa suunnilleen yhtenäiset näkemykset. Lapselle on luonnollista uskoa rakastavaan ja turvalliseen Jumalaan. Mitä vanhemmiksi oppilaat tulevat, sitä enemmän opetuksessa ja keskusteluissa tarkastellaan myös erilaisten ilmiöiden taustalla olevia oletuksia ja uskomuksia. Näin sekä kristillisyys että muut katsomukset ja” ismit” sekä niiden merkitys elämässä ja yhteiskunnassa tulevat näkyväksi. Vähitellen oppilas oppii kriittisesti arvioimaan sekä kristillisyyttä että muita katsomusvaihtoehtoja ja voi aidosti tehdä omia arvo- ja maailmankatsomusvalintoja.